Kuularata ulottuu pianolta sohvalle asti. 6-vuotias Aaron tarkastelee rakennelmaa tarkasti ennen kuin nostaa kuulan sormiinsa ja asettaa sen radan korkeimpaan kohtaan, josta matka otteen irrotessa alkaa. Siskot Ava, 8, ja Aurora, 4, seuraavat kuulaa katseellaan sen rullatessa olohuoneen halki. Kuulan matka kiinnostaa myös Kaisa- ja Otto-vanhempia.

”Olemme tosi ylpeitä perheestä, eritoten lapsista”, Otto sanoo hymyillen.

Perheellä on kuitenkin takanaan monta varsin raskasta vuotta, ja vanhemmat kertovat olleensa jo pidemmän aikaa hyvin väsyneitä. Etenkin Otto on kamppaillut useiden pitkäaikaissairauksien ja mielenterveyden ongelmien kanssa.

”Olen kärsinyt pitkäaikaisista fyysisistä kivuista ja kokenut sekä masennuksen että ahdistuksen. Korona toi tullessaan uusia haasteita ja johti osaltani pitkään työttömyyteen. Kun vielä harrastuksetkin laitettiin jäihin, eristyneisyyden tunne kasvoi työhön ja harrastuksiin liittyvien jaettujen kokemusten loppuessa.

Otto on omasta huonosta olostaan huolimatta ollut pitkään hoitovapaalla perheen lasten kanssa, ja Kaisa on työskennellyt kokoaikaisesti. Tämä yhtälö ei ole aina täysin toiminut, ja perhe onkin hakenut apua saadakseen arjen toimimaan.

Leirielämää ja perhetapaamisia

Viime kesänä perhe osallistui Folkhälsanin FamiljeKraft-perhevoimaleirille Yyterissä, minkä molemmat vanhemmat kokivat tervetulleeksi arjen aikalisäksi. Myös lapset viihtyivät hyvin – ja parasta oli tietenkin uiminen. ”Leiri oli huippukiva! Metsästimme aarretta, uimme monissa uima-altaissa ja katsoimme elokuvia”, Ava kertoo.

Leirin ohjelmaan kuului seikkailuja ja lepoa koko perheelle sekä myös tukea ja helpotusta vanhemmille.

”Osallistuimme useaan vanhempien keskustelutilaisuuteen. Antoisinta oli kuulla, miten muut perheet ovat työstäneet haasteitaan, vaikka ne olisivat olleet kuinka erilaisia kuin meillä.”

Sekä Kaisa että Otto arvostivat sitä, että voivat puhua ongelmistaan äidinkielellään.

”Olemme kaksikielinen perhe, mutta leirille osallistuminen ei ollut mikään ongelma. Minä voin puhua keskusteluissa suomea, ja muut vastasivat sitten ruotsiksi”, Kaisa sanoo.

Vaikkei yksi kesäleiri ratkaisekaan kaikkia ongelmia, sekä Otto että Kaisa kokevat hyötyneensä leiristä. Eräs toimiva vinkki oli perhekokousten kokeileminen, ja niitä he ovat jatkaneet myös syksyllä. 

”Varaamme kalenterista ajan perhetapaamiselle ja pyhitämme sen ajan. Tapaamisessa voimme sitten keskustella niin käytännön kuin tunne-elämänkin asioista, joskus koko perheen voimalla ja joskus vain me vanhemmat. Jos arjen kiireessä jokin tarve jää vaivaamaan, kirjoitamme sen muistiin ja käsittelemme sitten yhdessä tapaamisessa”, Otto sanoo. 

Hae apua ajoissa

Elämä pienten lasten kanssa on usein kiireistä ja ajoittain raskasta. Jos arki tuntuu ylivoimaiselta, on tärkeää hakea apua.

”Hae apua mahdollisimman varhain, vaikka siihen ei olisikaan oikein energiaa. Kokemuksemme mukaan niin päiväkodeilla kuin kouluillakin on hyviä kontakteja ja yleislääkäriltä saa lähetteen asiantuntijalle. Apua pyytävä ohjataan edelleen paikkaan, josta tukea saa. Sillä tavoin me saimme kuulla FamiljeKraft-leiristä”, Otto sanoo.

”Kannattaa puhua siitä, mikä tuntuu vaikealta, ja olla itselleen rehellinen. Sosiaalisessa mediassa voi helposti saada vaikutelman, että kaikilla muilla menee paremmin kuin itsellä, mutta monet kamppailevat omien haasteidensa kanssa. Yli-ihminen ei tarvitse olla, vaan monenlaista apua on saatavana”, Kaisa muistuttaa.

Otolle ja Kaisalle on tärkeää puhua avoimesti vaikeista asioista, ja Otto kertoo mielellään voinnistaan.

”Puhun useimmista asioista avoimesti ja rikon mielelläni mielenterveyteen liittyviä tabuja. Onneksi yhteiskunta ja kulttuuri vaikuttavat muuttuvan ja terveys on kokonaisuutena entistä vähemmän tabu. Kannamme mielellämme kortemme kekoon kertomalla oman tarinamme”, Otto päättää.